Ruusunen

Ruususen laulla, prinssiä vailla

unta mä elämästä nään

en tahtois nukkuu, vaan suudelmiin hukkuu

ikiuneen ilman häntä jään.

Heräsin tänään hellään suudelmaan

useinhan minä suukkosia saan

mutta tämä oli kuitenkin toista kuin muut

veri kulki kuohuen ja virkosivat luut.

Et koskaan arvaa kenet siinä näin!

Prinssini uljas hän seisoi edessäin

sadan vuoden unen hän suuteli pois

niin kuin niitä vuosia ollutkaan ei ois.

Nukuitko hyvin? Kysyi hymyillen

satayksi vuotta ja liioittele en

väsymyksen syitä hän ei kysellyt

minä sanoin: prinssi, suutele mua nyt!

Et koskaan arvaa...

Minä voin olla vaikka tuhat vee,

mutta sittenkään sitä virhettä en tee

etten mä heräis hellään suudelmaan,

jos vain sen rakkaalta prinssiltäni saan.

Et koskaan arvaa...