Sahara

Ei enää kyyneltäkään

ehtyneet ne on

kun niitä sinuun tuhlasin

murtuvaa et nää

mun on mahdoton

itkeä niin kuin aiemmin.

Ei kyyneltäkään, kuin sahara oon

ei kyyneltäkään, kuin hiekka aavikon

ei kyyneltäkään

vain kerran särjetään

sydän mun, se joka oli sun.

Kyyneltäkään et saa

sä ottanut oot

jo kaiken mitä pystyin antamaan

sun murtuvan nään, silmäsi kostukoot

siinä nyt itket vuorostaan.

Ei kyyneltäkään, kuin sahara oon...