Tuhon Oma

Se valo, jonka näin oli himmeä, silti se minut sokaisi

On maailmani nyt sysimusta, en taivaan sineen yllä

On turhaa toivoa rukoilla, koska ihminen itsensä tuhoaa

Pian ei näe ihminen toista, ihmistä pystyssä kulkevaa

Näin ollen jaamme kohtalomme - tuhota saa puolestamme

Uudelleenrakentaa tän tunteettoman maan

Synnin portit taas avaamme - tuhota saa puolestamme

Uudelleenkansoittaa tän katkeruuden maan

Tulin sokeaksi totuudelle, kuuroksi valheille

Nyt puhun järkeä mutta ääneni ei kuulu

Saatana!

Täten julistan alkaneeksi, tuhon täydellisen ihmiskunnan

Kun ihmisen mieli on musta, se kaiken elämän myrkyttää

Perkele! Saatana! Perkele!

Olkoon siis tuhoon tuomittu, tämä julma maa

Tuhon oma, vangittu, jälkensä jättäköön

Saatana! Perkele! Vittu Saatana!