Hiljaisuuteen

Kun y on musta, mustat puut ja myrsky pauhaa tll

sen sydmestn unohtaa, et meidn jrvein pll

mys asuu henki jumalan ja iisyyden verho

on aina auki sielulle ken osaa lyt sen

Teit korpein synkkin kumu ky ja pellot kantaa kato

ei muista sydn ihmisen, mis aarre oottaakaan

kun henki tulee lihaksi ja astuu plle maan

tuo valo silmn autuus on sen etsijlle vaan