Iliman pielet

sanojen tehtv vlillmme

on piirt vaikean maaston karttaa

voidella hetkien kruunupt

lhett roistot hirteen

sanojen varjot, pitkt ja vrt

ulottuu aikojen juurakoihin

niiden labyrinteiss hirvit

herist raskaita niskojaan

ja itse olemme ilmaa

jlki haamujen vlill

siltoja varjojen kulkea

yli lyijymerien

ja itse olemme kipinit

virvatulten nuotiolla

tynn pieni huokauksia

naulankrjill tanssien

iliman pielet, tulen loimot

veden prskyt, laavat maan

alkuaineet, tekopaineet

aavat maineen, laineet, vaivat

aivan uudet merkit saivat

laulaen kun uuteen uneen

lhti unen sotilaat

kauhistuen toisiaan

sanojen kantama vlillmme

on miinoittama harhojen

ovet johtaa toisiin oviin

peilit siint peilej

ja mit itse olemme

ja tahdomme ja luulemme

on varjo kaiken opetellun

muistetun ja unohdetun

ja mit itse olemme

on mitattuna sekunneissa

hulluutemme harjalla

hiekkakumpu tasainen