Isohaara

Korvissa soi hiljaisuuden laulu

kova rakastaja

rautaveneen perpuuta

murhemieli miesi halaa

kaadetussa metsss

vain yksinininen korpinraato

joenpolven mutkan takaa

vene lipuu tuhto palaa

Kaupunkiko tss oli

vaiko hullun haavekuva

oikeasta elmst

merkitysten perijst

ist, idit, veljet, siskot

manan mailla koko sakki

itkuvirren nin huutaa

sieluparkaa palaamaan

Siis pannaan ksi kteen

sormet sormien lomahan

itketn ja lauletaan

rjytn ja rhinidn

alennusajan olentoja rivoja

Paloi talo meni maat

ja veri kaikkos poskipist

vale astui rinnan ahjoon

messun luki sahdin joi

perkeleit hornan kulki

ventorin tungoksessa

myytvn kaikki

koko elm ja iisyys