Kirjeitä paratiisista

Unistani muistanko kasvot hiustesi keskell hehkuvat

ilon, surun suuressa vuossa kuin yst nousevan auringon

kielen tapaan vrhtvt puut yksin metsssn

niihin hirtetyist j jokainen vaille itkij

Ett meille jisi piviemme mr tyten

ett hmrn pss pilkottaisi ikkunasta valkea

Kaita polku paratiisiin kulkee lpi painajaisten

hirviitten, kummajaisten, kauppasaksavainolaisten

tornia ei ajatuksistaan

saa, ajatuksistaan tornia

ja polku paratiisiin

vhiin ky se tie

vhiin ky se tie

Se on tarina luomisesta, ikuisesta huomisesta

eilen eletyn onnen muisto, pakeneva nykyisyys

ja kun lapsi syntyy, se sy meit elvlt

sy meit sislt, kunnes olemme vanhemmat

Korkea kesn piv, horisontti retn

haukan lento taivaan sineen, ihmeelliseen, uhkaavaan

miss plyisill valtateill viestinviejt vaeltaa

auringossa ahavoituu airueitten olkapt

:;Kaita polku paratiisiin...:;