Lihan Syvyyksiin

Pelko tanssii hymyn laidalla

iho luiden kaunistuksena

valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi

valo pyhin sotajoukoin

hiipii ihmeen riviivaa

avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi

toinen tahtoo jatkuvuutta

toinen hetken kestvn

toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu

toinen kasvaa hellyydest

toinen krmevyyhden alla

hiillos kytee kumpaisenkin hpyluiden holvissa

Tss kuoro laulaa ajasta

kun pyh maata vallattiin

tss kuoro laulaa:

Ei se ennen ollut nin

oltiin vain ihmisi

elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen

elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen

elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen

elvlt haudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

Hiki hioo kasvoluita

hampaat vlkyy, huuto raikaa

vettyneill ohimoilla kaaret sdekehien

min tunnen pienuuteni

kannustavan julmuuteen

kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden

Tss kuoro laulaa ajasta

kun pyh maata hvittiin

tss kuoro laulaa

ajasta

Pian loppu julma

kuten tll sopii olettaa

nousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiin

joka tahtoo rakkautta

mieli tynn pelkk vihaa

her ludelavitsalta

nyrkki kauhoo kylm lihaa

Ei se ennen ollut nin

oltiin vain ihmisi

elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen

elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen

elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen

elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen

elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen

elvlt haudattuina

syvyyksiin, ankeuteen