Linnunhammas

Patosivat tmn joen kun olin viel pieni

pienen pieni syntymtn piste solujen saatossa

merkkin siit arpi tss ja kaulalla linnunhammas

kdess sauva sile puuta ja silmiss pitk katse

Virtaan alkuvesien heittydyn ja kuljen

aina virran mukaan alas vesiin lmpimiin

kohtuun merten vanhain kehtoon vuoksien

eik padottua tt vett saa

Luona hiljaisten koskien luona siipien iskun

kurotan kohti veden pintaa kurotan pin ytaivasta

joka on niin syv tll sinne ei parane pudota

koettaa hyv onneaan kosken voimaa vastaan

Tulee aamu taaskin valon kehr kiert kiven

jos kohta varjot lankee lankee ne jotta valo nkyisi

paremmin kirkassilmn katsoa kauneutta

koreutta maanpiirin humalluttavaa