Revontulten repijä

Thn kuulee meren

se on nlkinen kuin elin

levoton ja elv tie kaikkialle

thn kuulee meren

rannan talon tuntumassa

rakkaudesta kaukana

pivt pitki kuin yt

Satanut jo monta piv

raskasta ja kylm, tasaista

satanut kuin meren suojaan

kaikki vesi tahtoisi palata

pian valo vrisee

ja sammuu

puhe pss taukoaa

muistan kaiken tapahtuneen

kuin jonkun toisen tarinaa

Anna minulle mit tarvitsen

anna minulle, ota kipu pois

anna minulle mit tarvitsen

anna unta nkijn

talo tuultenmurtajan

revontulten repijn

ja taivaista-alasastujan

P on raskas kantaa

kdet puutuneet

raskaampi vain hellyys

jota ei voi selitt

ei aika mene helminauhaan

hyvin hetkin hyviltvn

se kuiluun mustaan pisaroi

ja maahan imeytyy

aallot seuraa aaltoja

ja rakkaus hautoo uniaan

thn kuulee meren viel

rannan hiekkaa hiovan

kuin hampaita tai veist

hulluutensa suojassa

sadepeiton vihress kauheudessa

Anna minulle mit tarvitsen...

Anna unta nkijn...(2x)