Oceanus on the Dry Land

Churning becomes the seas and oceans

Reverence to a most soverign frown

And to a swelling pulse

That tears the empires down

Circumstances

Pen the notes for chaos' dances

And weave destruction's gown

Blackguard this art of war

Stranded, but standing proud

Daring to blaspheme so loud

An effigy of pain - this scorn springs from afar

Kätken maan kasvot vesiini

Kuin kuolleena kävelen

En koskaan hautaan ehdi

Puhun suilla vainajien

Kun henget huutaa

Huulet mustaa vuotaa

Vahvaa verta riivattujen

Vain hukkuneilla on valtaa

Tukehtua voi kuivalla maalla

Ilma loppuu autuaalla

Tavalla henki karkaa, olevaisuudesta pois taivaltaa

Raise your arms up

Mouldy claws towards silent air

A deep green army

Malign entourage with an empty, black stare

Antiphonal response

A bellowing trance

Rousing them from a hideous lair

Wroth, braying and writhing about

I am breeding thunder

The dry land will drown under

My perilous kin - acolytes most devout

Arvet syvät kuin valtameri

Enempää vuotaa voi en

Olen täynnä sieluja

Kuolaan pois veden ja veren

Ja henget huutaa

Mustan lihan tulvaa

Kuoro turvonneiden

Säestää sielunsyönnin humalaa

En kovan maan päällä

Enkä vihatulla jäällä

Ole oceanus - harhainen jumala