Almut
Upota vai pysyä pinnalla, varjoissa vaellan
kaukana maailman reunalla,
kunnes itseni tavoitan
sateenkaaren värit maalaa tien jota kulkea
sade
leikkaa taivaan rantaa en voinut aavistaa, tie nousee vastaan, umpikujaan johdattaa,
tie nousee vastaan, vieden minut mukanaan
Kuin tuhka taivaalle häviää, almut nuo joilla ei tee mitään,
sen kaiken heitän menemään almut nuo eivät antaneet mitään
Voiko jumalainen vannoa vääriä valoja, kauneus edessäni kertoo vain rumia sanoja.
taivas raivaa kaiken tieltä pimeyden, en löydä taivaanrantaa itseäni
pakenen tie nousee vastaan, ja näen koko kauneuden,
tie nousee vastaan, minut kauneudellaan haudaten