Aamunkoiton Huilumies

Maasta olen tullut sekä maaksi minä tulen

Näiden välissä maamiehenä rauhassa elelen

Kerran kera aamun kumma hahmo saapui luokseni

Kertoi tänne tulleensa vaikk' minun vuokseni

On ajatuksensa järkeä vailla,

kulkee mannuilla ja mailla

Tekemättä työtä kääntämättä peltoa

Miten tuo voi elää ilman mitään pelkoa?

Hän kulkee kylät kaupungit, vaikka saapuis hornaan matkoiltaan,

saisi soitollaan tarinoinnillaan piruparatkin juhlimaan

Hän soitti laulunsa ja lähti nopeasti kuin lentävä tähti

Riemu kun loittoni tietä pitkin tartuin lapiooni ja itkin

Aamunkoiton huilumies viihdyttää maailmaa,

soittaa vaikkei ympärillään yhtään kuulijaa

Yli vuorten, läpi laaksojen ilman kantamuksia,

kulkee näkemättä vaivaa tuntematta tuskia