Lohikäärmeen Laulu

Olen matkustanut mustalla kamelilla läpi autiomaan

Narrit putoilevat tuoleiltaan saapuessani tavernaan

Minä olen ikuisempi kuin vuoristot ja maat

Olen nauttinut seurassa suuren hengen hulluruohoa

Ei ole niin suurta petoa etten sitä voi kaltata

On edessäni sininen lohikäärme piippua polttava

Taistelun verisessä hurmeessa

maailma ympäröivä unohtuu

Täältä ei selvitä voittajina

Vielä mies sekä peto kumpikin kaatuu

Hörppäsin krapulapäivänä pahimpaan janooni vihaisen meren

Ei lakkaa suonistani kierto pahan veren

En koskaan pysähtynyt miettimään mitä eilen tein

tai josko ihmishengen vein

Jumalten suuressa huoneessakaan

en riisunut lakkia päästäni

Astelin sisään likaisilla kengilläni

ja suuri henki minusta uuden miehen teki