Seitsemän Meren Luopio

Ei, löydy käsistä känsiä, en ole soutanut aikoihin

Laivan ja meren karhuna säästän voimani taistoihin

Ei kruunua eikä valtaistuinta, satamat tulta vain tarjoaa

Purjehdus jatkuu, lastiksemme kelpaa kulta ainoastaan

Niin monet matkalla kuolo koppaa

Ajan roistorevohkani surmaan

Nousen laivaan varusteltuun

Veri vetää jo taisteluun

Olemme joutuneet viikkoja ilman ruokaa merellä seilaamaan

Miehet verenhimoiset taas ryhtyneet keskenään kahnaamaan

Kunnioitustako vai pelkoa, sitähän minä tiedä en

Olen edelleen johtaja alla lipun pääkallomerkkisen

Ei meri anna rikkautta, mutta jälkensä se jättää

Uurteet ja arvet noviiseissa kateutta herättää

Niin monet matkalla kuolo koppaa

Ajan roistorevohkani surmaan

Taas nousen laivaan varusteltuun

Veri vetää jo taisteluun