Aldebaranin Susi

Enkeleiden keskelle tyhjyys

Lankeaa eikä täyty koskaan

Hiljaisuus on paikan henki

Tässä kultaisessa salissa

Yksin etsin rajan reunaa

Veri oppaani pimeyteen

Rituaalini varjoihin johtaa

Aldebaran avautuu

Babhometin veriset sarvet

Lyövät leimansa sieluuni

Suden tajunta täyttää omani

Raadonkorjuun aika

Kun ruumiini on taas minun

Olen hurmeeseen tahrittu

Oksennan enkeleiden verta

Vuohipaimen, murhaaja

Tunnen voiman suonissani

Kutsumukseni kiehuvan raivon

Janon rajun saalistajan

Pian kuulette ulvontani