Haudanvarjo

Kun päivän valo nukkui

Silmät luvatta aukesivat pimeään

Ruumis tottelematon liikkumatta

Paino ahdistuneen rinnalla

Hengitys vaivaista miltei mahdotonta

Raatojen lemu velloo ilmassa

Pahan läsnäolo löyhkää huoneessa

Askeleet hitaat lähestyvät

Kolkosti kaikuen nurkissa

Oudot varjot seinillä tanssivat

Ivallisesti nauraen rienaavat

Pelossa mykkänä makaat

Vailla kykyä huutaa

Halvaantuneena kauhun otteessa

Kuiske nariseva vanhan naisen

Kivulla katkeralla kylmästi kiukuten

Viima vihlova, hengitys haudan

Jäätäen pääsi läpi puhaltaa

Noidan kasvot ryysyiset

Akan silmät matoiset

Varjosta paljastuvat

Kuoleman kuvastavat

Riutuneet kädet kaulalle kurkottavat

Kylmät kourat lujasti kuristavat

Lopun viimeiset kyyneleet valuvat

Virtana vuolaana poskilla sinisillä

Likaisilla hampaillaan haahka syö uhriaan

Kasvoja kauhistuneita eukko puree ahneissaan

Lopuksi makean veren nauttien

Kalpean lihan kuolemasta kostuen