Hymni Tuomiopäivänä

Käymme Helmiporteille pilkan

Ja halveksunnan utuisilla siivillä.

Sumu tihenee kun käsi ihmis-ajoilta

Viiltää auki Jeesuksen kaulan,

Elämän suojaavan lämmön muuttuessa,

Kylmän ja Pimeyden miekaksi

Jolla Saatana korjaa valon lapsia

Tappaen sydämettä, ilman armoa.

Kuolematta vaelsimme aikojen saatossa

Kuolevaisten ihmisten joukossa.

Me vaelsimme, emme kuolleet,

Ja nauroimme sinun Pojallesi.

Me olemme se mahti joka hänet

Jo kerran naulitsi vaikka itse

Emme käsiämme tahranneet.

Sinusta ei ole Tuomiopäivänä

Vastukseksi Herrallemme,

Pimeys ja Helvetin julmuus

On jo voittanut vihassa.

Laumasi on ilman paimentaan

Surun ja kauhun varjossa...

Jeesus on jo tapettu uudelleen,

Hänen kallonsa murskattu Äitinsä vereen...

Me olemme ikuinen piikki silmässäsi,

Myrkky joka virtaa Elämäsi juurilla

Ja riemuiten tuhomme lähteen

Jolta armon sanotaan syntyneen.