Kärsimyksin Vuoltu Hänen Valittuna Äänenään

kun tuhka ryöppyää taivaalle

syvältä helvetin uumenista

kun varjot nousevat raiskaten

pyhät symbolit valosta

kun pappi saa verta juodakseen

omien lastensa kurkuista

kun savu katoaa pimeyteen

palavan kirkon raunioista

kun maa on jäätynyt ikuisesti

pimeyden purkaessa raivoaan

kun enkelit kuolevat tuhannesti

kerran palvelleina jumalaa

kun mikään kärsimys ei vapauta

ihmistä maallisesta piinastaan

kun kerran langenneena herramme

ei enään koskaan luovuta kruunuaan

mestarimme opetukset saavat äänen uuden

Hänen filosofiansa uuden tilaisuuden

ihmisyyttä rakastava usko jeesukseenne

poljettuna mutaan, maahan lankee kyyneleenne