Kuoleva Lupaus

Istun jälleen kammiossani työn ja tutkimusten äärellä

Katse naulittuna mustaan kirjaan

Kädet kanavoiden kuolleiden voimia

Vanhan viisauden tyyssijasta sormenpäitteni ulottuville

Sanoja joiden tulkiksi viattomien veri on virrannut

Sielunkykyjen valjastukseen

Olen etsinyt kaavoja, loitsuja

Olen katsonut tähtiin, niiden taakse

Ruokkiakseni synkkää lupausta

En luota siihen varjoon joka minusta lankeaa

Tai mihinkään muuhunkaan

Jonka päivänvalo heijastaa

Ah, tuhansia ja tuhansia kynttilöitä ja soihtuja

Palaneita sydämiä

Öljyä, sammuttamaan janoni

Sielunkykyjen valjastukseen

Olen etsinyt kaavoja, loitsuja

Olen katsonut tähtiin, niiden taakse

Ruokkiakseni synkkää lupausta

Ilmestyksiä ja ihmeitä joita mielenne ei selittäisi

Vihkiydyn yhä uudestaan yölle ja sen salaisuuksille

Hetkille jolloin aika seisoo hiljaa todistaen

Kun mieleni parkkiintuu suurta ikuisuutta syleillen

Sielunkykyjen valjastukseen

Olen etsinyt kaavoja, loitsuja

Olen katsonut tähtiin, niiden taakse

Ruokkiakseni synkkää lupausta