Merkuriana

Haudanhämärästä kuivaan pimeyteen

Öiseen vapinaan ja mustaan horrokseen

Vaivun tuntemusten tuomaan humalaan

Juovun kylmyyden ja syksyn tulemaan

vanhan kivisillan, tumman veden virtaavan

Puisen laiturin ja muistomerkin uhkaavan

Silmät suljettuina näen taakse päivien

Hetkiin joista löysin katseen tähtien

Merkuriuksen veri virtaa

Vuotaa yli maljani (ja)

Sinetöi sen sydämeeni

Huulilleni voitelee

Merkuriuksen rytmi tempa

Syke saattaa tajuni (ja)

Asettaa sen kämmenellesi

Hengityksen viettelee

Merkuriana...

Kivi allani saa ihmispainon taakakseen

Öinen äskel kaikuu hiljaa huomiseen

Jokin on nyt toisin, tunnen, tiedän sen

Ikä painaa luihin teot ihmisen

Kuulen sateen ropinan ja kello raksuttaa

Harmaan arjen airut aamun kirjoittaa

Syksyn sävel pitää kiinni mollistaan

Merkuriana virvoittaa sielun unestaan