Mustan kirkkauden sarastus

Heidдn silmдnsд kiehuvat

Siitд mustasta kirkkaudesta

Jossa Saatanan riehuvat

Liekit lyцvдt kohti taivasta

Ja se valo talven keskellд

Ei tuo, ei lupaa elдmдд

Vaan pддttдд aikakautenne

Sen loppua ylistдд

He juovat sokeutensa viiniд

Joka katkerana korventaa

Heidдn katseensa ei kestд nдhdд

Kerran langenneen loistoa

Verikyyneleiden tie

On vihdoin totuudessa heidдn

Ja se tie on pддllystetty

Orjantappuroin ja veitsin ruosteisin

Hukutan itseni siihen virtaan

Jonka juuret ovat saastuneet

Heidдn naisiensa lapsivesien

Huuhtomina

Sillд tдstд elдmдstд

En etsi lohtua, en onnea

Kannan Hдnen soihtuaan

Kuvaa Hдnen vallastaan

Ja vaikka hukunkin

Nousen, tiedostaen sen

Kauttani Hдnen sanansa

Kumpuavat saarnaten

Uuden valon lupausta

Herruuttansa vaatien

Kuten onkin oikeutettu

On aika nousta sarvien