Mustasiipinen

Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...

Öinen satama on

tuskin koskaan hiljaa

Silti kuulin vain ne

sanat, niiden tuojaa

Kaksi nuorta oksaa

saman vanhan puun

Meren tuuli vihmoo

syksyn kylmyydellään

Silti tunsin vain sen

lämmön lähimmillään

Kaksi nuorta oksaa

unohtaen kaiken muun

[R:]

(Kunnes)

saapuu Mustasiipinen

Ne sanat punoo paulakseen

Hän on tuo Mustasiipinen

Vie sielunvalon omakseen

(Ja) niittää Mustasiipinen

Rautaisen tahdon sanoillaan

Ei kiitä Mustasiipinen

Kun palvot hänen kauneuttaan...

Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...

Tähtipaimen, kuu,

ei noussut ollenkaan

Mustasiipinen toi

kajon mukanaan

Kaksi nuorta vesaa

saman vanhan puun

Kuningatar astuu jälleen

metsän vapauteen

Näkee puisen vanhuksen

ja uuden ennusteen

Kaksi nuorta vesaa

unohtaen kaiken muun

Kehto kantaa kultaa,

kuihtuneita lehtiä

Humus tuoksuu,

aika seuraa verijälkiä

Sanoin voideltu on

lumous kestämään

Etäisyyden tähtiin,

täältä riittämään

[R:]

(Kunnes)

saapuu Mustasiipinen

Ne sanat punoo paulakseen

Hän on tuo Mustasiipinen

Vie sielunvalon omakseen

(Ja) niittää Mustasiipinen

Rautaisen tahdon sanoillaan

Ei kiitä Mustasiipinen

Kun palvot hänen kauneuttaan...