Skaldiriimu

Skaldiriimu kuolleen papin kallossa

kertoo tarinaansa vihassa ja inhossa.

Yhä useamman riimun aamunkoitto

todistaa,

mitä kylmempänä papisviha kasvaa saa.

Sulkakynän tarkat piirrot veressä

tuovat pelon esiin nykyihmisessä.

Käsin vapisevin käy joku tutkimaan

mikä saakaan jonkun papin tappamaan?

Silmät saarnamiehen on nokittu

kuopistaan,

luuhun asti pureneet viillot

kasvoissaan

Veriläikät lattialla, kynnet irrallaan,

vanha mies on ryöminyt, raapinut

kauhuissaan.

Yhä vaanii sudenvarjo huoneen nurkissa,

tanssii hiljaa savuttavan öljylampun

tahdissa.

Katsoessaan ulkoilmaan, kuuseen

läheiseen,

pahaenteisenä katsoo yhä korppi

ihmiseen.

Ennen kalmanlinnun tuomaa sokeuttaan

näki (pappi) mustan massan kuhisevan

ihollaan.

Epätoivoissaan hän ryhtyi rukoukseen

joka hukkui vaientuen linnun

hyökkäykseen.

Jumalasi laupeuden

ei kuule avunhuutoja,

lepää usva pahuuden

yllänne vailla aukkoja.