Viimeinen Sielu Jumalan Valosta

Kun liekit ja löyhkä

Palavasta lihasta

Nousevat ylle taivaan

Savusta ja tuhkasta...

Kun Helvetin uusi aika

Päällä maan on rakentanut

Valtakunnan meille ja itselleen

Jumalan valon viimeinenkin sielu

On tapettu Pimeyden kylmyyteen.

Lumeen hautautuneiden laaksojen

Yksinäisyyttä ei enää ole,

Vaikka maillanne ei elämä hallitsekaan.

Kaksitoista ja kolme

Seurana hiljaisuudelle

Jäätyneinä yön pakkasasteista

Muistomerkkeinä aution erämaan

Kunnes Tuomiopäivänä tanner hukkuu

Vihan mustaan tuleen.

Tuolloin ennen iloisen Kahdentoista

Lumen ja jään hautaamat sielut

Palavat soihtuina pohjoisessa,

Yllä mahtavien metsien ja maan.

Ja kolmen ennen myötätuntoisen

Silmiin palaa elämän pilke,

Saatanan julmasta mahdista,

Jotta he näkevät tuhonsa

Tuntevat tuskan uudelleen

(Ja muistavat Kuoleman maan)

Ruokkien meitä ihmis-pelolla.