Ylle Kuihtuneen Ajan Ajatusten

Suru on valloittanut kaiken.

Siellä mistä hyvyyden ilot on pois ajettu.

Tuulet syöksyvät avoimesta haudasta

Viiltäen jäisenä kunnes viimeinen

Valon kipinä on sammutettu.

Muistakaamme surunkelmeä hautajaiskuu

Jonka katseesta enkelit turhaan etsivät sääliä.

Ajattoman kunnian ja kylmän loiston ajat

Kun Kuolema korjasi satoaan.

Me olemme synkän mahdin hovi,

Silmän suuruuden hallitsijoita.

Ikuisen mustan taidon kantajia.

He, jotka tuovat kristityille kuoleman.

Me olemme Paholaisen ritareita,

Hiidentornin musta Mahti,

Jonka alle Hänen tuhonsa

Voimat suotiin.

Nämä ajat muistissamme käymme sotaan,

Viimeiseen, surumustan taivaan

Ja talven lumien ylle.

Uusi saatanallinen todellisuus,

Elävä saatanallinen unelma,

Meidän Mahtimme Kuolemassa.

Lojuu kristinusko nyrkin murskattua

Sen elämäntahtoisen heikon kallon.