Tuonelan Koivut

Hukun tämän tien tyhjyyteen, keskelle korkeiden talojen

Jotka kohoavat taivaisiin koteina Jumalan kuvien

Jotka joivat nuoruuden lähteestä, jotka rakensivat onnelan

Mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

Löysivät pitkän piinallisen kuoleman

Vierii kyynel vierii toinen vierii

Silmistä vesi veden jälkeen

Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen

Järvi syvä kuin synkin suru on

Musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen teen matkaa toivoen

Väsyneenä jään lepäämään katveeseen tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain, jotta herätä saisin

Tuonen teiltä, sen vainioilta saisin elämäni takaisin

vierii kyynel vierii toinen vierii

Silmistä vesi veden jälkeen

Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen

Järvi syvä kuin synkin suru on

Musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä