Kosketusta vailla vapiseva mies

Sinä olet tuulessa hioutunut mies,

luoto jota laineet alati lyö

Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo,

jota kaupungin säihke syö

Sinä olet poika kuin pulpetin puu,

kannen alla viiltoja lapsuuden

Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo,

kanaverkkoa kellareiden

Sinun ihosi on totinen peitto,

jota vasten aika hankautuu

Vie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla olet kosketusta vailla,

vapiseva mies

Sinussa on ontuva rintamamies,

isoisän viivaksi vaiennut suu

Ja se sirpale sielussa hankailee

kuin peritty hiljaisuus

Sinä olet poika ja kadonnut tie,

avainnauhan alla sun sydämes lyö

Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo,

hankia pakkasyön

Sinun ihosi on totinen peitto,

jota vasten aika hankautuu

Vie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla olet kosketusta vailla,

vapiseva mies

Sinun ihosi on totinen peitto,

jota vasten aika hankautuu

Vie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla olet kosketusta vailla,

vapiseva mies

Kosketusta vailla vapiseva mies