Alan Jo Unohtaa

On siitä vuosia, kohta 10

Kun kevään korvilla

Sinä kuihduit pois

Testamenttiisi jätit lupauksen

Saan sinut unohtaa, mutta en tahtois

Kun sua mä mietin se satuttaa

En paljon uskalla sua muistaa

Älä suutu, minä alan jo unohtaa

Mun täytyy tunnustaa

En jaksa muistaa

Ehtiikö ohimoillas olla vähän hopeaa

Sun leipomasi leivän tahdoin pakastaa

Heikkoina hetkinäni, voin sitä maistaa

Kun sua mä mietin se satuttaa

En paljon uskalla sua muistaa

Älä suutu, minä alan jo unohtaa

Mihin ikinä teenkin mä matkaa

Joka soluni sinut muistaa

Anna siunauksesi sinut jo unohtaa

En ollut kokenut mä mitään kauniimpaa

Kun sä tulit ja sä sait mut kukkimaan

Sun syksy saapui vain ennen aikojaan

Voi luoja kuinka sua kaipaan

On ääriviivas jo vähän haalenneet

Kehoista vieraista sut yritin löytyy

Muistikuvani paljon on vaalenneet

Sä silti kuljet kanssani tätä elämää

Kun sua mä mietien se satuttaa

En sinulta saa rauhaa

En uskalla kovin paljon sua muistaa

Mihin ikinä teenkin mä matkaa

Joka soluni sinut muistaa

Anna siunauksesi sinut jo unohtaa

Saanko siunauksesi sinut jo unohtaa