Jos sua ei ois ollut

jos sua ei ois ollut

niin olisin keksinyt sut

ois susta samanlainen tullut

mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee

minun seinille puhuvan

tyhjyyteen he sanovat mun kuulee

sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää

vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää

taas ilmestyt vierellein

on pakko itseään säästää

sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni

kukkamerestä poimin sut

hyvä ajatus sisällä mun pääni

kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä

silloin kun on vaikeaa

hullummaksi olisin tullut vielä

jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut

niin olisin keksinyt sut

vuoteeseeni kuvitellut

sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä

ääriviivoissa pihakoivun

ilman sua oon kuin vöissä

ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää

vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää

taas ilmestyt vierellein

on pakko itseään säästää

sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni

kukkamerestä poimin sut

hyvä ajatus sisällä mun pääni

kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä

silloin kun on vaikeaa

hullummaksi olisin tullut vielä

jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa

jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos, kun olit totta hetken

nyt mun täytyy tästä jatkaa

vierelläni teet loppuretken

vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni

osa lempeää valon kajoa

kesäsateena saavut elämääni

en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä

silloin kun on vaikeaa

hullummaksi olisin tullut vielä

jos sua ei ois ollutkaan