Veljet

Kuun kierron kuudes hetki

Pimeys valon voittanut

Yö päivää pidempi

Aurinko mailleen laskenut

Lapsi uusi ilmaa hengittää

Poika nuorempi kuninkaan

Niin prinssi uusi kastetaan

Veri rohkea suonissa virtaa

Vaan on vanhempi veljistä tuskissaan

Hänen paikkaansa poikako uhkaa

Polttaa kehdon kauneimman

Jää jäljelle pelkkää tuhkaa

Ei prinssiä kehdosta löydy

Ei poika tuhkassa makaa

Ei onnistu veljeään tappamaan

Ei kadonnut uhkaava vaara

Niin vaihtuvat päivät ja vaihtuvat viikot

Veljistä vanhempi vahvistuu

Pian miekkaa käteensä sovittaa

Oman veitsen vyöllensä saa

On nuorempi veljistä kahden

Täyden kymmenen vanhempi saavuttaa

Vie hän veljensä metsään synkkään

Yhä syvemmälle johdattaa

Juurella suuren tammen

Hän veitsensä kohottaa

Mut ei pysty hän veljeään surmaamaan

Vaan vaaroihin katoaa

Yksin metsässä vaeltaa

Ilman opastajaa

Ei löydä hän polkua pelastavaa

Ei kotia milloinkaan

Yksin hän pimeässä harhailee

Yksin hän kivellä itkee

Vasta kahden, ei selviä omillaan

Liekö pedot hänet huomanneet

Pian edessään näkee hän silmät

Tulen liekkien lailla ne leiskuvat

On peloissaan poika onneton

Kun nälissään sudet ulvovat

Harmaa kaapu päällään

Sauva puinen kädessään

Puiden lomasta ilmestyy

Luokse prinssin mies vanha

Tämä druidi metsän kivisen

Vie pojan nuoren muassaan

Vaan on prinssi vieläkin peloissaan

Sillä tiedä ei kohtaloaan