Kivireki

Nimeni

on kadonnut taulusta porraskäytävämme

nimesi

siellä vielä on ja jonkun toisen, on elämämme

asunnossa, jota enää en tunne

Valoa

ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa

kohtaa

pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja

repivä yksinäisyyden tunne

Liikun kuin olisin uni tai yö

tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö

Raahaan

elämääni kuin kivirekeä perässäni

kannan

uniani, haaveitani, toiveitani selässäni

ja olen niiden ulkopuolella

Pian herään talviunestani

kaikki on kuin ennenkin!

Pian herään unestani

ennemmin tai myöhemmin!

Herään talviunestani

kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!