Manala

Nään tyhjät kehdot seimen

vain vanhat seinät yksin

On tumma taivaan huntu

kuin varjo kylmän soinnun

Tuskainen sairas murhe

soi sielun viime laulu

Saan kutsun kuolon juhlan

maa nielee turhan toivon

kaikkein syvimpään

kaikkein syvimpään

Manalaan!

Manalaan joukolla kuolemaan!

Liekkeihin nousee kauhu

sen peittää raivon nurmi

Kun pääni painuu raskas

niin kasvan sisään kiven

kaikkein syvimpään

kaikkein syvimpään