Rautaportti

Puiden rankojen katveessa kulkee

helvetin pitkä, kapea tie

suora tie, joka on

keltaisten lehtien peitossa

Sen varrella katselen lintuja,

jotka vievät osan minua

taivaalle noustessaan, lentäessään sinne minne

en pääse milloinkaan

Olen työn raskaan raataja,

olen yksinpuhuva

kannan kirkkomaan multaa taskuissani,

pimeyttä harteillani

Ei pääse vaivainen sieluni

ikuisen kylmän kynsistä,

ei pääse vaivainen sieluni

ikuisen jään kourista

Yön sylissä,

talvikylissä

taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan,

jähmettyy

pimeän pidoissa yö pitkittyy

Kaukana siintää portti

jylhänä, yksinäisenä

myrskyjen piiskaama,

ruosteinen, yön kylmän takoma

Portin takana puiden latvat

kylpevät auringossa,

jäät ajautuvat rantaan,

joki virtaa vapaana