Tämän Taivaan Alla

Kuun ja auringon

välissä olento on

käärmeen kasvot ja

rippeet enkelin

Sekö minusta

jäljellä enää on

missä olin ja

missä lentelin

Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen

tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa

se hakee vertaistaan

ja pieni ihminen ristii kätensä

rukoillakseen

Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa

ei sitä kukaan kuule ja

jos jostain joskus löytyy jumala

ei se lapsekseen, kuvakseen

minua tunnista

Unohduksen

sylistä nousee

raudanharmaalle

taivaalle

lintujen parvet

kun tuuli levittää

tomua

yllemme

Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä

pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä