Yö Päivää Keinuttaa

Kokonainen valtameri

mahtuu pehmeälle ihollesi

sen rantoja kaluan

kuljen tahallani itseni eksyksiin

on niin lämmintä olla täällä

sädekehäsi hehkussa

pehmeiden siipiesi suojassa

aamuauringon lantiolla

Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun

aamun kirkkaassa valossa

kun sinut viereeni saan

et pääse pois ollenkaan

et lennä enää milloinkaan

valon rajalla, rajalla taivaan ja maan

on kylmää, vesi jäätyy uomaansa

siellä kadonnutta sydäntäsi etsit

löydät yön joka päivää keinuttaa

Yö keinuttaa!

Silmäsi syvissä kuopissaan

makaavat kivisiksi muuttuneina

sydän eloton rinnassasi

lepää kovaksi luutuneena

imettäjän rintasi

roikkuvat kuivuneina

siipiesi riekaleet

likaisilla lakanoilla

Elämä lupasi liikaa kai, sait

syliisi vain arjen

etkä mitään muuta saa

yö päivää keinuttaa

Ja minä lupasin liikaa kai, sait

sydämeesi arven

etkä mitään muuta saa

yö päivää keinuttaa