Kalmannäkijä

Naula päähän, selkä puuta vasten

Tässä humalani selvitän

Siirryit toiseen aikaan, toiseen paikkaan

Jossa henki elävän ei ole tyhjää enemmän

Ristipetäjääsi käsillä mittaan

Muistopuutasi kuristan

Oksat poikki, juuret irti

Rajan perässäni ylitän

Sinut henkiin palautan

Tunnen kalmanväen ihollani

Homeenhajun nokassani

Päästäkää vapaaksi

Antakaa pois

Kallein aarteeni

Ei, et saa takaisin

Viemme pois

Sen mitä rakastit

Morsian multakruunua kantaa

Matoja hunnussaan

Tuokaa haudoistanne esiin

Varjoista valoon nostakaa

Se mikä valon on omaa

Päästäkää vapaaksi

Antakaa pois

Kallein aarteeni

Ei, et saa takaisin

Viemme pois

Sen mitä rakastit

Antakaa pois

Päästäkää vapaaksi

Kallein aarteeni

Rippeet rakkaani

Antakaa takaisin

Päästäkää vapaaksi

Maatuva vaimoni

Kalmanväen tanssiinkutsu

Ruumiin mullan rikin katku

Lihat luista, silmät päistä

Toukat kolot täyttämässä

Nahka naarmuilla ja ratki

Sormet poikki, luita katki

Suunsa auki, silti vaiti

Järkkyy sielu, tarttuu tauti