Erämaan Viimeinen

Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain minä matkaa teen

Yli metsien, uinuvan veen

Kuutar taivaan yön valaisee

Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen

Unta onko tää,

Vai kuolema jossa palata sinne saan missä

hiillos jo luovuttaa lumen alla

Kun astun maailmaan, erämaan aikaan

Ensilumi satoi kahdesti

Maalasi sieluni taulun

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys

Lapsuuteni metsän, taivaan

Kaikuu se haikeus halki tän matkan

Aamun tullen yö tarinansa kertoo

Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni

Sitä henkeensä halajaa

Kehtoni hauta, hautani paikka

Erämaan viimeinen on

Minne katosivat muut

Suon noidat, neidontornit

Ja varjoissa havisevat puut

Kielon istutin ikihankeen

Ja hiljaisuuden tultua luotin tulevaan

Ensilumi satoi kahdesti

Maalasi sieluni taulun

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys

Lapsuuteni metsän, taivaan

Kaikuu se haikeus halki tän matkan

Aamun tullen yö tarinansa kertoo

Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni

Sitä henkeensä halajaa

Kehtoni hauta, hautani paikka

Erämaan viimeinen on