Olen kuullut merestä

Jos eksyn maailmasta

ja harhailen metsään pimeään

kun kaukaa kuulin naurua

ja lähdin sitä etsimään

Ethän silloin estä minua

hukkaan vaeltamasta

kaikki on ehkä vain satua

tahdon sen omin silmin todeta

Jostain kantautuu laulu tuo

kauan sitten unohdettu sävel

Oon kuullut merestä

niin kauniista ja niin syvästä

ei oo milloinkaan kukaan

ei oo koskenut pohjaa

Jos vaellan kuin oisin unessa

on mukana kipinä toivoa

pitelin sitä taskussa

odottaen jotain suurta tapahtuvaksi

ja silloin kuulin kaukaa laulua

kuin muistuttaisi jokin minua

Jostain jonka unohtanut olin

kauan sitten kadotin sen

Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista