Pahvinaamari

Keksimällä keksit naisesi

siihen vaan mun naaman liimasit

Rakkaudeksi väitit vainoten

mutta missään siinä ollut en

Yleisöks en jäänyt seisomaan

vaikka lähdin, jatkoit aina vaan

Kuulin vielä kauan äänesi

se pahvinaamarille jutteli

Ei koskaan täyty tyhjä hahmosi

ehkä siinä onkin äitisi

Surkea tai ylivoimainen

mahdotonta täyttää muoto sen

Se kolisee, kuulkaa

runoilee, huutaa

Ihailijan katseita kaipaa

Se kolisee, käy suu

Katulampun kuu

jokaiseen kohtaukseen loistaa

Turvapaikan oon jo löytänyt

etkä rauhaa sen sä häirinnyt

Kauan sitten jäin jo luokse sen

jonka silmät ohi muurien

löysi pelokkaan yksinäisen

takaa selviytyjän voittojen

Sinä siellä siirryt seuraavaan

jatkat niin kuin jatkat aina vaan

Se kolisee, kuulkaa

runoilee, huutaa

Ihailijan katseita kaipaa

Se kolisee, käy suu

Katulampun kuu

jokaiseen kohtaukseen loistaa

Tiellä lepattaa jo seuraava

aina uusi naama liimata

sattumalta jääkin kuulemaan

äänesi jää iltaan kaikumaan

Kuulkaa kuulkaa

se jatkaa jatkaa

ja pitkään iltaan

se huutaa huutaa