San Francisco

En kanna kaunaa enkä kaipaa tänne koskaan

Kun äiti kuolee, lähden viimein kaupunkiin

En muista niitä, jotka nyt mua hieroo paskaan

Jos laitan silmät kiinni, nousen taivaisiin

Ne huutaa raivoissaan: "Ei, mies ei toimi noin!"

Kauneus kai loukkaa niitä, minkä sille voin

Ja ruumistani täällä vaikka pilkataan

Sieluuni koskea ei voi milloinkaan

Vaatteeni, joille irvaillen ihmiset nauraa

Ja höyhenpuuhka, jota nyt niin halveksitaan

Tarvitsee siellä vielä lisää kimaltavaa

Tai muuten hukun massaan monenkirjavaan

Eivätkä ruuhkaan juutu perheautot vain

Vaan linja-autot, limusiinit rinnakkain

Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan

Alhaalla illoin hehkuvaa maisemaa

En niele tuskaa, vaan shamppanjaa virtanaan

Verhoudun paljetteihin päästä varpaisiin

Minä tunnen kaikki

Ja tietenkin minut tunnetaan

Valokeila aina osuu tähden askeliin

Ei pilkkaa suut

Ei nouse sormi yksikään

En enää pelkää

Etten ketään löydäkään

Ja linnun lailla kerran nousen korkeimpaan

Ruumiini vanki koskaan en ollutkaan

Hmm..