Kadonneet Kolme Sanaa

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta

Kuljen aamutaivaan alla

Silmät sokeina, jalat rakoilla ja

Sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa

Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire

Päivä nousee sittenkin...

Nyt tiedän mitä sanoa

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit

Ovat jättämäni syvät arvet

Juoksen ja koetan suunnata kotiin

Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,

Pahoja sanoja ja askel painaa

Mustavalkoiseen maailmaan

Tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN

JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN

KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA

VIHAAN SINUA IHMINEN

EI MINULTA MITÄÄN PUUTU NÄILLÄ MENNÄÄN, EI MIKÄÄN

MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN

KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,

Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa

Menneen talven lumia kaikki,

Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin

Päivä kääntyy ehtoon puoleen,

Minä käännyn selin ja isken tulta koska

Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja

En löydä enää tarvetta karata

Jos totuus ei pala tulessakaan

Oli paluuni oikein ja puhe turha