Elegia

Joi poika senkin kuukauden

Ja aikaan kauniin aamunkoiton

Hän kouristeli itkien

Nyt viina veisi voiton

Niin äiti saapui huoneeseen

Valituksen kuullessaan

Hän vaiti katsoi juoneeseen

Kalmankalpeaan

Veti verhot ikkunaan

Ja otti tuolin alle

Kun poika yski

Verta lattialle

Mitään sanottavaa ollut ei

Käsi tarttunut ei toiseen

Äidin katse ulos vei

Aamuaurinkoiseen

Niin kului tunti, toinenkin

Ja hiljeni sen pojan peti

Ja äiti ylleen haalarin

Ja saappaat jalkaan veti

Yli pellon pahaisen

Laahusti naapuritaloon

Astui varoen

Vähäiseen valoon ...

Ei kiire vaivannut kysyjää

Vain yhdestä oli huoli

"Soittakaa kirkolle

Kun poika äsken kuoli"