Surupuku

En tahdo murhetta kantaa

Vaan en tiedä kuinka voisin

Kaiken kurjuuden keskellä

Nähdä jotenkin toisin

Kun kansojemme suurmiehet

Noissa suurissa toimissaan

Kompuroivat pimeässä

Kaaos kannoillaan

Positiiviset pellet

Hellii hyvää ajatustaan

Ja elävät niin kuin paholaiset

Siksi pukeudun mustaan

Kun yhteinen maailma on

Pelkkää mielikuvitusta

Minä pukeudun surupukuun

Ja surupuku on musta

Jos oikeutta

Enemmän vain nähdä saan

Voin verhoutua

Vaikka lumenvalkeaan

Mutta jos maailma jatkaa

Pimeän matkan taivallusta

Ylläni on surupuku

Ja Surupuku on musta

Eikä se juuri naurata

Ei nosta mielialaa

Kun itkusta kaikki alkaa

Ja itkuun kaikki aina palaa

Kun kokonaiset kansat

Käyvät pelaamaan pedon lukuun

Siksi pukeudun mustaan

Musta on surupuku