Talvi-illan Tarina

Kuivuuttaan sulaa saviset jäät

Huutaen ratkeavat hauraat suonet

Kun talvella jalkojeni alla

Valuu yhä vain lämpimämpää vettä

Tumma taivas keskellä päivää

Sinne nousevat aurinko ja kuu

Sokeitten silmieni alla

Hiljaa nauraa kaljuuntunut karhu

Varma paikka - niinhän ne väittää

Alla syvän siniristisielun

Graniittikalliomme alla

Sykkii aina vain kuumempi sydän

Nauraa viimein viisaatkin miehet

Kun hikeä karvalakeistaan pyyhkii

Ja vedettömien suihkujen alla

Seisovat mustat, hikiset ja pienet