Palvelija

Vangittuna sun syleilyssä,

tie katkennut sydämeen

ei kai ole helppoa irrottaa

Ei valo kanna pimeässä,

sokeana huomiseen

taas saa se riittää

vaikkei annettavaa oo..

Ja niin hiljaiset kääntyvät

takaisin paikoilleen

nielevät osansa ja niin kai minäkin

teen osamme onnesta

joka hetki pienenee

kun ei uskalla katkaista,

taas käteni palvelee

Astun maailmaasi pimeästä,

vaikeampi hengittää

alaston oon taas sinun käsissä

kanna minut tai irti päästä

aina samaan tyhjyyteen

taas saa se riittää

vaikkei annettavaa oo..