Aaveissa Vainko Olet Mun

Valkeat kesдyцt, valkeat vedet kaarisilloin

Kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin

Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan

Varoen

Ja meidдt kuin maisema maalataan

Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat

Valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat

Pддllemme kдyden

Sallien vain kuutamon tдyden

Kuin varoen

Ja maisema se meistд kauas katoaa

Ei soisi tдmдn koskaan pддttyvдn

Ei soisi kellot murhenдytelmдn,

Ellen taas silmiдni avaa pддllд peilin rikotun

Aaveissa vainko olet mun

Hiljainen kesдyц hiljalleen kдyden veden selkдд

Minд tiedдn sen, ajatus jota kaikki pelkдд

Ettд kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan

Se mikд meidдt pakottaa jдlleen silmдt avaamaan

Ei jaksa aamu nousta alta kylmдn цljylampun

Viritellen vilun jousta kulkee kukin yцtддn yksinддn

Ei soisi tдmдn koskaan pддttyvдn

Ei soisi kellot murhenдytelmдn,

Ellen taas silmiдni avaa pддllд peilin rikotun

Aaveissa vainko olet mun

Ei soisi tдmдn koskaan pддttyvдn

Ei soisi kellot murhenдytelmдn,

Ellen taas silmiдni avaa pддllд peilin rikotun

Aaveissa vainko olet mun