Avoimen Maan Äärellä

Tuuli puhuu läpi tuvan läpi takin kauluksen

Eteisessä paikka kuvan kehyksissä menneiden

Pyhäastiaston kanssa kristallikin kerran yhteen soi

Nyt vitriini ja takki – niin tyhjiä kuin tyhjät olla voi

Äärellä avoimen maan

harvoin katse kääntyy kaivajaan

Viikon verran kerrallaan pyyhkii pöly lautalattiaa

Tunnissakin monta kohtaa, etsin jaettua lusikkaa

Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun iäiseen,

kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen

Äärellä avoimen maan

harvoin katse kääntyy kaivajaan

Äärellä avoimen maan