Hopeisen Kuun Sirppi

Talvi päättyy pihalle, jota kaukaa katselen

Hanget henkeään haukkovat ranteita viiltäen

Pulssi haavan puroksi,

puro syliin sulan maan

Loppuun asti miettikö tätä meistä kumpikaan

Hopeisen kuun sirppi

pääni päällä kaareutuu

Nauru kantaa pihasta, jota tuomi varjostaa

Ilot kuuluvat elämään, suru susia saalistaa

Minun laumani täysi on,

tuuhea, peloton

Vielä kerran soisin, meitä rauha varjelkoon

Hopeisen kuun sirppi

pääni päällä kaareutuu

kunnes putoaa

Ja viimein sirppi kuulas kaulaani kietoutuu

hopeisen kuun

Tuuli yltyy pihassa, jonne enää pääse en

Kirje kolkutti oveen ja kertoi etäisyyden

Aivan kuin päätänsä, tuomi pudisti oksiaan

vaikka hyvin tietää, minut joutuu vielä kantamaan

Hopeisen kuun sirppi

pääni päällä kaareutuu

kunnes putoaa

Ja viimein sirppi kuulas kaulaani kietoutuu

hopeisen kuun