Susitaival

Kaivot, kuivaa kantakaa

Haukkokaa henkeänne, henget, te lähteen ehtyneen

Rantaviiva vilkuttaa

jäähyväistä järvein veet

Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu

tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu

Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää?

Kuulemmeko kohinan?

Vaietkaa, marjat maan

Mietiskelkää, mesimetsät ja metsien päät

Vaivautuko vastaamaan,

kulkeko syksy sydämessä

Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu

tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu

Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää?

Kuulemmeko sen kohinan?

Raskas vireeltään, hämärästä hämärään ‒ ei ollut susitaival

Hämärästä hämärään, pimeämpään pimeään ‒ ei ollut susitaival

Pimeästä pimeään, ikävästä ikävään ‒ ei ollut susitaival

Ikävästä ikävään, eikä siltikään

Susitaival

Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu

tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu

Tunnemmeko enää?

Tahdommeko enää?

Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu

tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu

Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää?

Kuulemmeko sen kohinan?